Gallery

Nukun hiljaa kirkkomaassa

DSC_6426

Буду тихо на погосте
Под доской дубовой спать,
Будешь, милый, к маме в гости
В воскресенье прибегать –
Через речку и по горке,
Так что взрослым не догнать,
Издалека, мальчик зоркий,
Будешь крест мой узнавать.

Nukun hiljaa kirkkomaassa
tammilaudan alla
Kun sinä juokset sunnuntaina
äidin luokse poikani.
Joen poikki, vuoren yli
kiidät nopsin jaloin,
lapsen silmin näet kaukaa missä äidin risti seisoo.

DSC_6433

Знаю, милый, можешь мало
Обо мне припоминать:
Не бранила, не ласкала,
Не водила причащать.

Muistoja vain kourallisen jätin armas sinulle:
en piiskannut, en hyväillyt
en vienyt ehtoolliselle.

DSC_6453


Kuvat Aleksanteri Nevskin luostarista (Свято-Троицкая Александро-Невская лавра).

Runo (Буду тихо на погосте/Nukun hiljaa kirkkomaassa) Anna Ahmatova, käännös Marja-Leena Mikkola.

 

Tanssi yli kattojen – se toinen näköalapaikka

Pietarissa on virallinen ja virallinen epävirallinen näköalapaikka.

Virallinen on Iisakinkirkon näköalatasanne, jonne kiivetään varttitunniksi kilpailemaan japanilaisturistien kanssa elintilasta ja häkeltymään Pietarin kolmesataavuotisesta loistosta.

Se toinen on Etagin katto.

krisha2

Kauniina päivänä sinne mennään eväskorin ja skumppapullon kanssa aikaisin aamulla, vallataan säkkituoli, pöytäryhmä tai kulma tekonurmelta ja istutaan iltaan asti. Päivä kuluu smetana- ja hilloblinejä syöden ja tentteihin opiskellen, tee-se-itse-sähköjohtoviritelmiä ja ukkosenjohtimeksi arveltua metallitankoa ihmetellen ja laskien, kuinka katolla kuvatun tanssi- tai skeittivideon taustalle päätyikään.

krisha3

Loft Project Etagi

Ligovskiy Prospekt 74, kulku katolle viidennestä kerroksesta.

Katolle pääsy ilmainen klo 9-11 välisenä aikana, muulloin 250 ruplaa.

Mistä puhumme kun puhumme Toven rakkaasta

Muutaman korttelin päässä Iisakinkirkosta (siitä, jota rakennettiin 40 vuotta) sijaitsee taidemuseo, jonka moni Pietarissa pidempiäkin aikoja viettävä jättää väliin vain siksi, ettei sen nimi ole Eremitaasi.

Eihän pieni ja hivenen kotikutoisen oloinen, muutamaa näyttelyä kerrallaan isännöivä РОСФОТО (Rosfoto) valokuvamaailman suuria nimiä ole, mutta mitä tavallisimmalta venäläiseltä kerrostalolta näyttävän rakennuksen uumeniin on piilotettu varsin tasokasta valokuvataidetta. Lisäksi museo on interiöörinsäkin puolesta elämys natisevine puulattioineen, kapeine, käytävämäisine näyttelytiloineen ja isompien huoneiden nurkissa komeilevine kakluuneineen.

Tällä hetkellä Rosfotossa on näytillä Theo Freyta, monipuolinen kattaus 1800-luvun valokuvia ja Pietarin Suomen-instituutin kanssa yhteistyössä koottu Tove Jansson -näyttely. “Tove Jansson – To Live, to Dream, to Fly” (Туве Янссон. Жить, мечтать, парить) on ennen kaikkea henkilökuvaus, ja muumit ovat paljon pienemmässä osassa kuin esimerkiksi viimevuotisessa Ateneumin näyttelyssä. Lisäksi kuvat on puhtaan kronologian sijaan jaoteltu miljööteemaisesti: Janssonin elämää käsitellään hänen kotikulmiensa, taiteilija-ateljeensa ja kesäasumuksensa, Porvoon edustalla sijaitsevan Klovharun saaren kautta. Kauniisti, kohdettaan kunnioittaen.

Mutta.

Miksi Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän rooli hänen taiteessaan sivuutetaan lähes alleviivaavasti – jopa siinä määrin, että erään kuvan alla kerrotaan Toven poikaystävän (парень, englanninkielisessä tekstissä boyfriend) keksimistä lempinimistä?

Ne auttavat meitä selviämään talvesta

Loft Project Etagin linnut värjöttelevät kattoterassilla koko talven, jotta me jaksaisimme pohjoisen valottomia aamuja kevääseen asti.

Pietarin ihanimman taidekompleksin viiteen kerrokseen ripoteltuihin taidenäyttelyihin, pop up -myymälöihin ja kahviloihin on hyvä paeta torakkamyrkyllä eksterminoitua neljän hengen asuntolahuonetta ja piiloutua Suomenlahden ja Siperian tuulilta – olen vakuuttunut siitä, että Trotskin siltaa ylittäessä takin läpi puhaltavat molemmat.

Kävin eilen tervehtimässä Etagin lintuja maleksittuani aikani ensimmäisen kerroksen valokuvanäyttelyssä «В холоде» (In The Cold, Ksenia Diodorova). Näyttely oli vaikuttava, marraskuu kylmä ja ilta liian aikaisin hämärä: puiset papukaijat lohduttivat kuitenkin, ettei enää ole kuin vähän yli kuukausi talvipäivänseisaukseen. Sitten päivä alkaa taas vähitellen voittaa yön.

Onneksi ne eivät kertoneet, että vasta yli kahden kuukauden kuluttua aurinko nousee edes yhtä aikaisin kuin nyt.