Gallery

Nukun hiljaa kirkkomaassa

DSC_6426

Буду тихо на погосте
Под доской дубовой спать,
Будешь, милый, к маме в гости
В воскресенье прибегать –
Через речку и по горке,
Так что взрослым не догнать,
Издалека, мальчик зоркий,
Будешь крест мой узнавать.

Nukun hiljaa kirkkomaassa
tammilaudan alla
Kun sinä juokset sunnuntaina
äidin luokse poikani.
Joen poikki, vuoren yli
kiidät nopsin jaloin,
lapsen silmin näet kaukaa missä äidin risti seisoo.

DSC_6433

Знаю, милый, можешь мало
Обо мне припоминать:
Не бранила, не ласкала,
Не водила причащать.

Muistoja vain kourallisen jätin armas sinulle:
en piiskannut, en hyväillyt
en vienyt ehtoolliselle.

DSC_6453


Kuvat Aleksanteri Nevskin luostarista (Свято-Троицкая Александро-Невская лавра).

Runo (Буду тихо на погосте/Nukun hiljaa kirkkomaassa) Anna Ahmatova, käännös Marja-Leena Mikkola.

 

Lisää Kahvia, Больше Кофе!

Seuraa kahvilavinkki.

Pikkuinen hipsterimaineen saanut kahvila Больше Кофе! (Bolshe Kofe!) majailee bunkkerin näköisessä rakennelmassa Gorkovskayan metroaseman ja Nevan puolivälissä. Sen erikoisuuksia ovat tatuointeihin hurahtaneet tarjoilijat, eriparikahvikupit, ylenpalttinen krääsä & kitsch, kaupungin paras 43 ruplan espresso ja alueen lastenvaunukansan tukikohdaksi muodostunut terassi, joka sulkee syksyllä viimeisenä ja aukeaa keväällä ensimmäisenä.

Tarjolla myös muita etiopialaisista kahvipavuista valmistettuja erikoiskahveja ja pietarilaisittain hyvin poikkeuksellisesti jopa suodatinkahvia (77 ruplaa), isoja mukillisia vaahtokarkkikaakaota, makeita ja suolaisia leivonnaisia, erilaisia puuroannoksia sekä hyvänä päivänä keittoja, salaatteja ja panineja.

Больше кофе! (Bolshe Kofe!) Aleksanterinpuistossa (Александровский парк, Aleksandrovskiy park), noin 50 metriä Gorkovskayan metroasemalta etelään Pietari-Paavalin linnoitusta kohti.

Kahvilalla ei ole kunnollisia nettisivuja, mutta on esitelty karttoineen päivineen esimerkiksi mainiossa KudaGo-porttaalissa ja VKontaktessa.

Ei aina kesää kohti

Jos Suomessa kellojen siirtämisen järjettömyydestä maristaan joka syksy ja varsinkin joka kevät, Venäjällä kyseisinä ajankohtina jännitetään, siirretäänkö viisareita tällä kertaa ja jos siirretään, mihin suuntaan.

Tsaarin aikana alkanutta kellojen siirtämisen historiaa riittää kronikaksi asti, mutta kesällä 2011 istuva presidentti Medvedev yllättäen päätti, että yhdessätoista aikavyöhykkeessä on kaksi liikaa ja ikuisessa kesäajassa kaikki on paremmin: kellot jätettiin tuosta syksystä alkaen siirtämättä ja pari aikavyöhykettä yhdistettiin, jotta vyöhykkeiden määrä putoaisi presidentin tahdon mukaisesti yhdeksään.

Päätös osoittautui fiaskoksi: Moskovassa aurinko nousi vuoden pimeimpinä päivinä vasta kymmeneltä, pohjoisilla alueilla päätökseen reagoitiin lakkoilemalla ja idässä järjestettiin toistuvia mielenosoituksia, joissa vaadittiin paluuta vanhoihin aikavyöhykkeisiin ja erillisiin kesä- ja talviaikoihin.

Alle vuotta myöhemmin, Putinin palattua pääministerin paikalta takaisin presidentiksi kansan protestiin reagoitiin ja muutaman vuoden odotuksen jälkeen laki kumottiin Duumassa äänin 442-1; Venäjä riemuitsi, Putin sai taaksensa kellonsiirtomyönteisiä kannattajia ja viimein syksyllä 2014 kelloja siirrettiin tunti taaksepäin – ei kuitenkaan aiemman mallin mukaisesti seuraavaan maaliskuuhun asti, vaan lopullisesti, pysyvästä kesäajasta pysyvään talviaikaan.

Seuraavaa päätöstä odotellessa.

Silta meren yli Kronstadtiin

Suomenlahdella, kymmenen kilometrin päässä mantereesta sijaitsee Kotlinin saari ja sen itäpäässä Kronstadtin kaupunki.

Koska tämä on Venäjä, saarelle on tietenkin täytynyt rakentaa silta.

Koska Venäjä-aiheiseen assosiatioketjuun saattaa ohikiitävän hetken verran etäisesti liittyä suuruudenhulluus, saari on yhdistetty mantereeseen sekä pohjois- että eteläpuolelta silloilla, joilla kummallakin kulkee kuusikaistainen moottoritie.

Pähkähullulta vaikuttavan rakennusprojektin taustalla on kuitenkin yllättäen lähes humaani tai vähintäänkin historiallinen tausta – sen lisäksi, että se täydentää Pietarin kaupunkia kiertävän kehätien, se toimii Nevanlahtea tulvilta suojelevana patona. Patorakennelmasta haaveiltiin 1700-luvulta asti, suunniteltiin kaksi vuosisataa ja siirryttiin toteutusvaiheeseen vuonna 1979: projekti päätettiin useita kertoja jättää kesken milloin mistäkin syystä, mutta saatiin lopulta päätökseen vuonna 2011.

Vaikka Nevanlahden ylittävän bussin likaisten ikkunoiden läpi ei paljoa näekään, matka sillan yli Kronstadtiin on absurdi: tie on highway keskellä merta, valtatie ei-minnekään, kuusi kaistaa aallokossa; mummot ovat ehtineet taivastella tattarin hinnannousua ja radio toivottaa hyvää naistenpäivää kolmesti ennen kuin ranta on näkyvissä ja bussi jättää matkalaiset Kronstadtin keskustaan.

Kronstadt on ennen kaikkea yksi Venäjän laivastotukikohdista ja vuoden 1921 surullisenkuuluisan matruusikapinan näyttämö, mutta vierailijalleen se näyttäytyy suloisena merenrantakaupunkina, joka on yli-inspiroitunut merimiesteemasta: Kronstadt on täynnä amiraalien muistomerkkejä, joka toisella vastaantulijalla on yllään laivaston univormu, pääaukion kivetykseen on sommiteltu ankkuri ja Hagia Sofian mieleen tuova Pyhän Nikolauksen Laivastokatedraali lupaa suojella merenkulkijoita.

Kronstadt: Bussi 101 (25 ruplaa) metroasema Staraya  Derevnyalta tai marshrutka 405 (noin 70 ruplaa) metroasema Chernaya Rechkalta. 

Siniristiliput alemman kuvan oikeassa reunassa ovat Venäjän laivaston lippuja.

Tanssi yli kattojen – se toinen näköalapaikka

Pietarissa on virallinen ja virallinen epävirallinen näköalapaikka.

Virallinen on Iisakinkirkon näköalatasanne, jonne kiivetään varttitunniksi kilpailemaan japanilaisturistien kanssa elintilasta ja häkeltymään Pietarin kolmesataavuotisesta loistosta.

Se toinen on Etagin katto.

krisha2

Kauniina päivänä sinne mennään eväskorin ja skumppapullon kanssa aikaisin aamulla, vallataan säkkituoli, pöytäryhmä tai kulma tekonurmelta ja istutaan iltaan asti. Päivä kuluu smetana- ja hilloblinejä syöden ja tentteihin opiskellen, tee-se-itse-sähköjohtoviritelmiä ja ukkosenjohtimeksi arveltua metallitankoa ihmetellen ja laskien, kuinka katolla kuvatun tanssi- tai skeittivideon taustalle päätyikään.

krisha3

Loft Project Etagi

Ligovskiy Prospekt 74, kulku katolle viidennestä kerroksesta.

Katolle pääsy ilmainen klo 9-11 välisenä aikana, muulloin 250 ruplaa.

Keskusteluja rouva komendantin kanssa

Asuntolamme johtaja eli komendantti on pieni ja useimmiten hyvin kiukkuinen nainen, jonka huoneen ohi kuljetaan hipihiljaa. Kun hän yhtenä päivänä marssi ilmoittamatta huoneeseemme, koko huoneen vallannut kollektiivinen järkytys oli sanoinkuvaamaton.

-Etsin teitä.

-Minua?

-Juuri teitä.

Maailmanloppu tuntui juuri tulleen monta askelta lähemmäksi.

-Olkaa hyvä ja kertokaa minulle kuinka korkeita taimia näistä tomaatinsiemenistä kasvaa.

Komendantti ojensi värikkään siemenpussin. Sen kyljessä luki suomeksi KIRSIKKATOMAATTEJA. Aloin tavata kasvatusohjeita.

-Tässä ei sanota. Mutta nämä ovat sellaisia pieniä tomaatteja.

-Minä pidän pienistä tomaateista. Oi, kirsikkatomaatit ne vasta ovatkin ihania!  Mutta kuulkaa, haluaisin istuttaa nämä tomaatit datšalleni. Kiipeääkö tämä lajike seinää pitkin?

-Anteeksi…?

-Kasvaako tämä seinällä niin kuin viinirypäle?

Tuijotin paperipussia. Käänsin ohjeita venäjäksi. Siemenet kylvetään sisälle maaliskuussa. Taimiväli 45cm, istutetaan ulos avomaalle toukokuussa.

-Puutarhanhoito ei oikein ole minun alaani, mutta luulisin näiden olevan sellaisia… tavallisia tomaatteja.

-Mutta kuulin, että on sellaisiakin kirsikkatomaattilajikkeita, jotka kiipeävät seinää pitkin.

-Rouva komendantti, minä en oikein tiedä näistä tomaateista. Sopiiko teille, että soitan illalla äidilleni ja kysyn häneltä, mikä voisi olla sellainen kiipeävä lajike?

-Soittakaa. Ja tulkaa sitten kertomaan minulle. Mutta muistakaa, niiden tulee olla kirsikkatomaatteja.