Armoa vai Siperiaan

Äidinkielen tunneilla kerrotaan vuosikymmenestä toiseen tarinaa Venäjän tsaarin armahtamasta miehestä, jonka kohtaloksi koitui kirjurin pilkkuvirhe: tsaarin käsky “Armoa, ei Siperiaan” muuttui kirjurin käsissä muotoon “Armoa ei, Siperiaan” ja miesparka joutui työleirille.

Lausahdukselle on olemassa venäläinen vastine: historioitsijoiden mielipidettä en tiedä, mutta kansan keskuudessa siitä saavat yleisimmin kunnian kunnian joko Pietari I ja hänen kirjurinsa tai Aleksanteri III ja välimerkin paikkaa omakätisesti siirtänyt vaimonsa Maria Fjodorovna.

Venäjäksi tämä  lausepari kuuluu

Помиловать нельзя. Сослать в Сибирь.

Помиловать. Hельзя cослать в Сибирь.

(Sanatarkasti “Armahtaa ei saa. Karkottaa Siperiaan” ja “Armahtaa. Ei saa karkottaa Siperiaan”).

Yleisemmin on kuitenkin käytössä versio, jolla on kuultu opettajien luonnehtivan opiskelijoidensa koesuorituksia:

Казнить, нельзя помиловать.

Казнить нельзя, помиловать.

Eli “Teloittaa ei saa armahtaa”.

Kuvituskuva Pietarhovista

Leningradka et al. Johdatus jonottamiseen

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, yli seitsemän arkipäivää Venäjän federaatiossa viettävän tulee rekisteröityä.

Rekisteröityminen teoriassa:

1. Vie viisumitoimistooon kopio passistasi, viisumistasi ja maahantulokortistasi.

2. Nouda valmis rekisteröintikortti viikon kuluttua.

Rekisteröityminen käytännössä:

  1. Saavu kansainvälisten asioiden osastolle aamulla, mieluiten ennen kahdeksaa. Pyydä porttivahdilta, että saat kirjoittaa nimesi jonotuslistaan.
  2. Tule takaisin kymmeneksi, jolloin listalla olevat saavat saattavat saada jonotusnumeron viisumiitoimistosta. Numero ei todennäköisesti vastaa järjestysnumeroasi porttivahdin nimilistalla.
    • Häivy, ennen kuin toimiston kiukkuiset rouvat ehtivät käydä kimppuusi.
  3. Saavu toimiston eteen viimeistään puoli kaksi, jotta mahdut asianomaiselle käytävälle. Tiedosta kuitenkin, että
    •  Rekisteröintiin tarvittavien papereiden vastaanotto alkaa virallisesti kahdelta.
    • “Klo 14.00” on oikeasti paljon myöhemmin.
  4. Sisälle viisumitoimistoon mennään vuoronumeron osoittamassa mielivaltaisessa järjestyksessä. Mikäli haluat koettaa onneasi ilman vuoronumeroa – esimerkiksi saavuttuasi Pietariin aamun ensimmäisellä Allegrolla klo 10.38 selässä parikymmenkiloinen muuttorinkka ja vailla tietoa seuraavan yön majapaikastasi – tulee
    •  valmistautua tappioon jo etukäteen, vaikkakin
      • epäonnistuminen on todennäköinen siinäkin tapauksessa, että olet seissyt samassa jonossa kahdeksasta kuuteen jo viitenä aiempanakin päivänä.
  5. Vaikka toimistossa on kopiokone, sillä ei missään nimessä voida kopioida maahantulokorttiasi tai muita dokumenttejasi.  Kirjastorakennuksen toisessa kerroksessa on onneksi kopiokone. On kuitenkin huomioitava seuraavaa:
    • Päästäksesi kopiokoneen luo, sinulla täytyy olla oppilaitoksen kulkulupa. Sinulla ei sitä ole, joten
    • Yritä vedota porttivahtiin, jotta hän päästäisi sinut siitä huolimatta toiseen kerrokseen. Mikäli tämä onnistuu, on tiedostettava, että kopiokone toimii
      • vain ja ainoastaan  1, 2, 5 ja 10 ruplan kolikoilla ja vain siinä tapauksessa, että
      • siinä sattuu olemaan paperia, mustetta ja tähdet ovat sopivassa asennossa.
  6. Palaa takaisin jonottamaan toimistolle.
  7. Toista vaiheet 1-4.
    • Kun pääset toimistoon, lennät sieltä ulos jostakin irrationaalisesta syystä  (esim. käytetty väärän väristä kynää) todennäköisesti pari kertaa ennen kuin asiasi otetaan hoidettavaksi.
    • Toista vaiheet 1-4.
  8. Kun saat itsesi joskus rekisteröityä Venäjän federaatioon, onnittelut! Sitten voitkin lähteä etsimään dekaanin toimistoa, josta tarvitset leiman opiskelija-asuntolapaikkaan oikeuttavaan lomakkeeseen, jonka sait sihteeriltä, jonka luo jonotit aiemmin aamupäivällä (toivottavasti jonotit kyseisen paperin itsellesi heti aamusta, koska muuten saat odottaa rekisteröijärouvan allekirjoitusta asuntolahakemukseesi viisumitoimistosta myös huomenna. Onneksi nämä samat jonotusohjeet pätevät silloinkin!
  9. Nouda rekisteröintikorttisi. Noudata ohjeen kohtia 1-8 soveltuvin osin.

Liitteet:

1. Sami Korhosen havainnollistava kaavio rekisteröitymisprosessista (sis. viisumin uusimisen) täällä.

2. Pahoittelut blogiani sähköpostitse tilaaville, jotka saivat suunnilleen samansisältöisen jutun jo pariin kertaan.

Tanssi yli kattojen – se toinen näköalapaikka

Pietarissa on virallinen ja virallinen epävirallinen näköalapaikka.

Virallinen on Iisakinkirkon näköalatasanne, jonne kiivetään varttitunniksi kilpailemaan japanilaisturistien kanssa elintilasta ja häkeltymään Pietarin kolmesataavuotisesta loistosta.

Se toinen on Etagin katto.

krisha2

Kauniina päivänä sinne mennään eväskorin ja skumppapullon kanssa aikaisin aamulla, vallataan säkkituoli, pöytäryhmä tai kulma tekonurmelta ja istutaan iltaan asti. Päivä kuluu smetana- ja hilloblinejä syöden ja tentteihin opiskellen, tee-se-itse-sähköjohtoviritelmiä ja ukkosenjohtimeksi arveltua metallitankoa ihmetellen ja laskien, kuinka katolla kuvatun tanssi- tai skeittivideon taustalle päätyikään.

krisha3

Loft Project Etagi

Ligovskiy Prospekt 74, kulku katolle viidennestä kerroksesta.

Katolle pääsy ilmainen klo 9-11 välisenä aikana, muulloin 250 ruplaa.

Keskusteluja rouva komendantin kanssa

Asuntolamme johtaja eli komendantti on pieni ja useimmiten hyvin kiukkuinen nainen, jonka huoneen ohi kuljetaan hipihiljaa. Kun hän yhtenä päivänä marssi ilmoittamatta huoneeseemme, koko huoneen vallannut kollektiivinen järkytys oli sanoinkuvaamaton.

-Etsin teitä.

-Minua?

-Juuri teitä.

Maailmanloppu tuntui juuri tulleen monta askelta lähemmäksi.

-Olkaa hyvä ja kertokaa minulle kuinka korkeita taimia näistä tomaatinsiemenistä kasvaa.

Komendantti ojensi värikkään siemenpussin. Sen kyljessä luki suomeksi KIRSIKKATOMAATTEJA. Aloin tavata kasvatusohjeita.

-Tässä ei sanota. Mutta nämä ovat sellaisia pieniä tomaatteja.

-Minä pidän pienistä tomaateista. Oi, kirsikkatomaatit ne vasta ovatkin ihania!  Mutta kuulkaa, haluaisin istuttaa nämä tomaatit datšalleni. Kiipeääkö tämä lajike seinää pitkin?

-Anteeksi…?

-Kasvaako tämä seinällä niin kuin viinirypäle?

Tuijotin paperipussia. Käänsin ohjeita venäjäksi. Siemenet kylvetään sisälle maaliskuussa. Taimiväli 45cm, istutetaan ulos avomaalle toukokuussa.

-Puutarhanhoito ei oikein ole minun alaani, mutta luulisin näiden olevan sellaisia… tavallisia tomaatteja.

-Mutta kuulin, että on sellaisiakin kirsikkatomaattilajikkeita, jotka kiipeävät seinää pitkin.

-Rouva komendantti, minä en oikein tiedä näistä tomaateista. Sopiiko teille, että soitan illalla äidilleni ja kysyn häneltä, mikä voisi olla sellainen kiipeävä lajike?

-Soittakaa. Ja tulkaa sitten kertomaan minulle. Mutta muistakaa, niiden tulee olla kirsikkatomaatteja.

Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko, Pietarhovi

Kulkiessaan Pietarhovin loskaisissa puistoissa ja liukastellessaan Kesäpalatsin umpeen jäätyneitä suihkulähteitä reunustavilla portailla maaliskuun ensimmäisenä päivänä miettii lähinnä, miten upea paikka Pietarhovi voi olla kesällä.

Ennen kuin lähtee pois, kannattaa kuitenkin antaa kirkonkellojen johdattaa muutama sata metriä Kesäpalatsilta etelään, Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkolle. Palatsialueen vaalean eleganssin ja Suomenlahden jäämaiseman hiljaisuuden jälkeen vihreät portit, koristetiilet sekä kirkon eteisen ikkunalaudalla nököttävä kaktus vaativat viettämään luonaan oletettua enemmän aikaa.

petergofkirkkofinal

Turisteja ei kirkolla näy, paikallisia sitäkin enemmän: isiä opettamassa lapsiaan tekemään ristinmerkin ennen ja jälkeen kirkkokäynnin, tuohuksia paljaissa käsissään kantavia mummoja ja huivia huolellisesti päähänsä asettelevia nuoria naisia.

Vaikka lähinnä nähtävyyksinä toimivissa ortodoksikirkoissa ei pään peittämistä välttämättä naisilta edellytetäkään, uskonnollisessa käytössä olevissa kirkoissa se kuuluu asiaan.

petergovkirkkobwpetergofkirkko4

Pietarhoviin pääsee esimerkiksi minibussilla 404 Baltiskayan metroasemalta, 55 ruplaa. Kaupunkiin on Pietarista myös junayhteys (asema Новый Петергоф, Hovyi Petergof) ja kesäisin paikalle pääsee myös kantosiipialuksella.

Mistä ilahduin tänään (Pietarissa asumisen pientä luksusta)

  • Kaikkialle levittyneet, ihmisvoimin toimivat narikat: niin museoissa, yliopistolla kuin kauppakeskuksissakin voi jättää talvitakkinsa säilöön maksutta.
  • Raitiovaunuun noustessaan ei tarvitse tuskastua pikkuhiluja laskeviin babushkoihin, vaan voi suunnata suoraan vapaalle paikalle ja odottaa rahastajan saapumista.
  • Metro, jonka liikennöintiväli on parhaimmillaan puoli minuuttia.
  • Pienten kulmakioskien rapeakuoriset kaalipiirakat. Turkkilainen kahvi (kuuluu pienimmänkin puljun valikoimiin). Smetanasipsit. Bon Baton -leivosvaunun suklaamuffinit.
  • Anticafet – kahvilat, joissa maksetaan paikassa viettämäsi ajan mukaan. Pietarin ihanimmassa saa 3 ruplan minuuttihinnalla teen, keksien, WI-FI:n, lautapelien ja ties-minkä-ajanvietteen lisäksi myös erikoiskahveja.
  • Mahdollisuus lähteä lenkille Nevan rannalle ja päättää vasta väsyessään, monennenko sillan kohdalla kääntyy kotiin. Tai pidentää paluumatkaa kahdella kilometrillä ylittämällä kanaali vasta seuraavalla sillalla. Tai kiertää vielä lopuksi pehmeän alustan toivossa Jänissaaren ympäri. Tai paeta tuulensuojan puolelle. Tai auringon.

Lauluja vapaudesta

Janne Saarikivi pohtii Hesarin kolumnissaanonko vapautta, rakkautta tai totuutta olemassa, koska ne tarkoittavat eri kielillä aivan eri asioita. Todellisuuden ja havaintojen suhdetta ruotiessaan hän nostaa esiin venäjän kielen kaksi sinistä tarkoittavaa sanaa ja kertoo Neuvostoliiton viimeisten päivien mielenosoituksista, joissa työläiset julistavat kylteissään vastustavansa vapautta – siis epäjärjestystä ja kaaosta, jota venäjän kielen vapautta tarkoittava sana svaboda (свобода) sivumerkitykseltään implikoi.

Jos svaboda haastaa monimerkityksellisyydellään länsimaisen vapauskäsityksen, sen osittainen synonyymi volja (воля) on vieläkin laaja-alaisempi: se tavoittaa patrionismin, vapaan tahdon ja anarkiaa lähentelevän kaikkivaltaisuuden tasot, ihmisen asettamien rajojen puuttumisen ja luonnollisen, muista riippumattoman perustilan. Svaboda annetaan, volja on olemassa aina; kun paikka on vapaa, se on svabodno, mutta Venäjän kansallishymnissä lauletaan mahtavasta voljasta – paitsi kertosäkeessä, jossa isänmaan julistetaan olevan svabodna.

Ja ei, Venäjän federaation hymnissä (Государственный гимн Российской Федерации) ei lauleta Leninistä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Oi suuren ja mahtavan aikanaan sanoittanut Sergei Mihalkov kirjoitti kappaleeseen uudet sanat – säilyttäen siinä ajatuksen sekä svabodasta että voljasta.