Mistä ilahduin tänään (Pietarissa asumisen pientä luksusta)

  • Kaikkialle levittyneet, ihmisvoimin toimivat narikat: niin museoissa, yliopistolla kuin kauppakeskuksissakin voi jättää talvitakkinsa säilöön maksutta.
  • Raitiovaunuun noustessaan ei tarvitse tuskastua pikkuhiluja laskeviin babushkoihin, vaan voi suunnata suoraan vapaalle paikalle ja odottaa rahastajan saapumista.
  • Metro, jonka liikennöintiväli on parhaimmillaan puoli minuuttia.
  • Pienten kulmakioskien rapeakuoriset kaalipiirakat. Turkkilainen kahvi (kuuluu pienimmänkin puljun valikoimiin). Smetanasipsit. Bon Baton -leivosvaunun suklaamuffinit.
  • Anticafet – kahvilat, joissa maksetaan paikassa viettämäsi ajan mukaan. Pietarin ihanimmassa saa 3 ruplan minuuttihinnalla teen, keksien, WI-FI:n, lautapelien ja ties-minkä-ajanvietteen lisäksi myös erikoiskahveja.
  • Mahdollisuus lähteä lenkille Nevan rannalle ja päättää vasta väsyessään, monennenko sillan kohdalla kääntyy kotiin. Tai pidentää paluumatkaa kahdella kilometrillä ylittämällä kanaali vasta seuraavalla sillalla. Tai kiertää vielä lopuksi pehmeän alustan toivossa Jänissaaren ympäri. Tai paeta tuulensuojan puolelle. Tai auringon.
Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mistä ilahduin tänään (Pietarissa asumisen pientä luksusta)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s