Lauluja vapaudesta

Janne Saarikivi pohtii Hesarin kolumnissaanonko vapautta, rakkautta tai totuutta olemassa, koska ne tarkoittavat eri kielillä aivan eri asioita. Todellisuuden ja havaintojen suhdetta ruotiessaan hän nostaa esiin venäjän kielen kaksi sinistä tarkoittavaa sanaa ja kertoo Neuvostoliiton viimeisten päivien mielenosoituksista, joissa työläiset julistavat kylteissään vastustavansa vapautta – siis epäjärjestystä ja kaaosta, jota venäjän kielen vapautta tarkoittava sana svaboda (свобода) sivumerkitykseltään implikoi.

Jos svaboda haastaa monimerkityksellisyydellään länsimaisen vapauskäsityksen, sen osittainen synonyymi volja (воля) on vieläkin laaja-alaisempi: se tavoittaa patrionismin, vapaan tahdon ja anarkiaa lähentelevän kaikkivaltaisuuden tasot, ihmisen asettamien rajojen puuttumisen ja luonnollisen, muista riippumattoman perustilan. Svaboda annetaan, volja on olemassa aina; kun paikka on vapaa, se on svabodno, mutta Venäjän kansallishymnissä lauletaan mahtavasta voljasta – paitsi kertosäkeessä, jossa isänmaan julistetaan olevan svabodna.

Ja ei, Venäjän federaation hymnissä (Государственный гимн Российской Федерации) ei lauleta Leninistä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Oi suuren ja mahtavan aikanaan sanoittanut Sergei Mihalkov kirjoitti kappaleeseen uudet sanat – säilyttäen siinä ajatuksen sekä svabodasta että voljasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s