Sanovat Venäjää kehitysmaaksi – opiskelijan terveystarkastus

Sähköisen tietokannan sijaan yliopistosairaalassamme on huone 41, jonka hyllyt notkuvat täpötäysiä paperimappeja. Vuosikursseittain järjestettyihin mappeihin on arkistoitu kaikkien oppilaitoksemme tuhansien opiskelijoiden terveystiedot – luentosaleihin ei ole asiaa ennen terveystarkastusta, mikä tarkoittaa jokasyksyistä näytteenottosirkusta ja käsin täytetyistä analyyseistä täyttyviä kansioita.

Huoneen 41 valtiatar on äreä valkotakkinen rouva, joka lyö kireästi pöytään seitsemän erilaista puoliksi täytettyä paperiarkkia. Hankalahkon kyrillisen lääkärikäsialan tulkitsemisen jälkeen lappuset paljastuvat lähetteiksi terveystarkastukseen kuuluvia kokeita varten. (Sähköiset lähetteet, ei Venäjällä.)

Ala-aulassa yksi vastaanoton hoitajista osaa kertoa, että virtsa- ja ulostenäytteitä varten ostetaan itse näytepurkit (á 15 ruplaa) aulan apteekkarilta. Tätä myyntivalttia ei kuitenkaan ole lainkaan näkyvillä ja palikkavenäjäni on koetuksella, mutta lopulta saan kipposet mukaani. Seuraavaksi pääsen toteamaan, ettei valottoman näytteenpurkitusvessan ovessa ei ole lukkoa, kopissa wc-paperia tai missään lähistöllä mahdollisuutta käsien pesuun.

Purkit jätetään yläkerran käytävän varrella olevalle pöydälle lähetteen – jossa lukee pelkästään sinnepäin kirjoitettu sukunimi ja näytteen tyyppi  – kanssa ja suunnataan verikoetta varten kohti vastaanottohuonetta numero 36.

Odotusaulassa ilmoittaudutaan jonon viimeiseksi kysymällä penkeillä istuvilta ”кто последний?” (kto pasledniy) ja painamalla nyökkäävän henkilön kasvot mieleen. Jono ei varmasti ole niin lyhyt kuin miltä se näyttää – kysymällä selviää, että Maria Petrovnan edessä on Alina Ivanovna, joka on lähtenyt ostoksille, ja hänen edellään on Irina Georgievna, joka on juuri nyt sairaalan kanttiinissa tilaamassa teetä, ja hänen edellään on Aleksei Ivanovits, joka sanoi menneensä ulos tupakalle ja niin edelleen.

Viimeistään toimenpidehuoneeseen päästessään unohtaa, ettei ole joko jossakin kolmannen maailman kyläsairaalassa tai vaihtoehtoisesti siirtynyt vuosikymmeniä ajassa taaksepäin: rikkinäisten lasiputkiloiden, antiikkisten petrimaljojen sekä yleisen likaisuuden ja kaoottisuuden keskellä verinäytteen ottava hoitaja viiltää ohuella lasilevyllä viillon sormeen, puristelee verta sormesta ja imee sitä vähä vähältä näyteputkiloon pipetillä. Kun verentulo ehtyy, hän käskee lepuuttaa kättä vähän aikaa alhaalla, kunnes veritippoja riittää lattialle asti. Tämän jälkeen jatketaan puristelua.

Operaation päätteeksi valmiit näyteputkilot jäävät korkittomina pöydän kulmalle, hoitaja antaa välittömän poistumiskäskyn ja ojentaa pinseteillään pienen tupollisen pumpulia haavan tyrehdyttämiseksi. Kiitän ja poistun, keuhkoröntgenkuvan otattaminen ja paluu huoneeseen 41 jääköön huomiseen.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Sanovat Venäjää kehitysmaaksi – opiskelijan terveystarkastus

  1. Ihanko oikeasti siellä verinäyte otetaan lasilevyllä? Hui! Olen perheeni kanssa Algeriassa ja täällä passin saamiseksi pitää tutkia veriryhmä ja olin hieman huolissani, miten verinäyte täällä otetaan, kun tyttö pelkää tosi paljon neuloja. Sujui kuulemma paremmin kuin Suomessa – ja ihan neulalla!

    Tykkää

    1. Toivon, että lasilevyn käyttämiseen todellakin oli jokin relevantti syy (tyyliin neulat lopussa) ja/tai että rakas poliklinikkamme oli poikkeustapaus. Mutta ei huolta, yksityisillä klinikoilla on ihan varmasti modernimmat systeemit (:

      Tykkää

  2. No, hyvä :). Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, millaista siellä on esimerkiksi äitiysterveydenhuollon taso valtion sairaaloissa; käsittääkseni abortteja tehdään edelleenkin paljon? Millaista opiskelu on siellä käytännössä? Yhden kerran kun lensin lapsen kanssa Ranskasta Suomeen, vieressäni istui pietarilainen lastenlääkäri, jonka kanssa kävimme mielenkiintoisia keskusteluja. Oli aika jännä, kun edellisenä yönä olin nähnyt unta, että vieressäni istuu joku hoitohenkilökuntaan kuuluva ja sitten selvisikin, että vierustoveri on lastenlääkäri :). Blogisi on tosi mielenkiintoinen ja jään odottamaan uusia postauksia.

    Tykkää

    1. Kiitos kehuista ja kommentista! (:

      Opintojen puolesta pystyn konkreettisesti vastaamaan tuohon äitisterveydenhuollon tilaan vasta muutaman vuoden päästä (pediatria, naistentaudit ja synnytys ovat meillä ihan viimeisimpien kurssien sisältöä), mutta lupaan pitää silmät ja korvat auki asian tiimoilta noin ylipäätään.

      Yksi (vähän off-topic ja mahdollisesti vähemmän mielenkiintoinenkin) huomio tuli kuitenkin mieleen saman tien – Venäjällä pediatria ei ole ainoastaan erikoistumisala, vaan yksi lääketieteellisen koulutuksen linjoista yleislääketieteen ja hammaslääketieteen ohella. Siis toisin sanoen, täällä voi halutessassaan valmistua suoraan kuudessa vuodessa lastenlääkäriksi.

      Abortteja tehdään kyllä edelleen suhteessa paljon, vaikkakin määrä on 2010-luvulla saatu jonkin verran laskemaan. Yleinen ilmapiiri on kuitenkin mielestäni (täysin subjektiivisesti arvioiden) aborttikielteisempi kuin Suomessa, ja aihe tuntuu polarisoituvan entisestään. Tästä vastakkainasettelun lisääntymisestä ollaankin ihan syystä vähän huolissaan.

      Ja kiitos toiveesta, täytyypä naputella oikein kunnon opiskelupostaus! Tämä kevät menee vielä hyvin pitkälti kielenopiskelun merkeissä (täällä ulkkarit suorittavat ensin ns. valmentavan tiedekunnan, eli vuoden aikana pyritään ensisijaisesti saamaan kieli haltuun ja luonnontieteiden perusteet kuntoon), mutta syksyllä päästään oikeasti itse asiaan (:

      (Sopivasti) aurinkoa Algeriaan!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s