Золотая осень – Kultainen syksy

Vaikka Pietari sijaitsee käytännössä samoilla leveysasteilla kuin Helsinki, syksyyn suhtaudutaan tuntuu täällä itärajan takana aivan eri tavalla kuin Suomessa: loskan ja päivien lyhenemisen kiroamisen sijaan kaduilla puhutaan ylistävästi raikkaasta ilmasta ja ensimmäisistä pakkasöistä, kerätään puistoista keltaisia vaahteranlehtiä kimpuiksi ja muistutellaan, kuinka syksy oli itse Pushkinin lempivuodenaika.

Ja Pushkin, häntä ja hänen syysrunojaan eivät pääse pakoon niin pienet koululaiset kuin lääketieteellisen yliopiston valmistavan tiedekunnan opiskelijatkaan. Hänen mestarillisia säkeitään luetaan, luetaan ja tulkitaan, opetellaan ulkoläksynä ja lausutaan seuraavana päivänä ulkomuistista uudestaan.

Eikä kukaan näe mitään ristiriitaa siinä, että runoihin syventyvien opiskelijoiden venäjän oppikirjojen tekstien vaikeustaso on alakoulutasoista. Ivan-asuu-Venäjällä-ja-pitää-musiikista, muutaman päivän tätä ja vastaavia lauseita hoettuaan on Pushkinin lyriikan tulkitseminen virkistävää vaihtelua ja puhdasta nautintoa viimeistään siihen asti, kunnes selviää, että syksyn kauneutta ylistävä runo täytyy osata ulkoa seuraavana aamuna.

”Унылая пора! Очей очарованье!

Приятна мне твоя прощальная краса —

Люблю я пышное природы увяданье,

В багрец и в золото одетые леса,

В их сенях ветра шум и свежее дыханье,

И мглой волнистою покрыты небеса,

И редкий солнца луч, и первые морозы,

И отдаленные седой зимы угрозы.”

Александр Сергеевич Пушкин

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s